niilos

Keväällä  1953  oli  Yliopiston  kemian laitoksella  ilmoitus, että  opiskelijoilla olisi  mahdollisuus  hakea  stipendejä  ulkomailla  työskentelyä varten. Minullahan oli  vielä  suorittamatta yliopistossa  vaadittava  vieraan kielen pro  exercitio tentti  ja ajattelin, että  siinähän   samassa  voisin  parantaa  heikkoa  kielitaitoani  samalla ja  ehkä  sitten  saisin  sen  tentinkin  helpommin  läpi.  Sain  tietää,  että Englannissa olisi haettavana  stipendi  pientä  tutkimusprojektia  varten  British  National Coal Boardin  Central  Research Establishmentissa  Cheltenhamissa.   Sain suosituskirjeen ylipiston  taholta ja vielä minun entinen  lukion kemianoppettajanikin  tri  Aatu  Nykänen kirjoitti oman  suosituskirjeen,  jossa  hän  hyvin  mairittelevasti   todisti, että  hänellä  ei  30-vuotisen  opettajakautensa  aikana ole  ollut  näin  lahjakasta  kemian  oppilasta.  Sainkin sitten  tämän stipendin ja  tämän  Englanninmatkani  johdosta  parani  englanninkielen taitoni niin että  sitten  palattuani suoritin yliopistossa  helposti  tämän  opintoihin vaadittavan englannin  pro  execitio  kielikokeen. Ylioppilaskunnalta sain matkaraha -stipendin ja sitten  toimintaan.  Rokotusten  ja erinäisten paperisotien jälkeen pääsin lähtemään laiva Aallottarella 28.7.1953 Helsingistä  klo 15.05. Merkintöjeni mukaan  satoi  kuurottain ja  seuraavana  aamuna  tuuli  reippaasti niin että laiva,  joka oli melko pieni, keinui niin, että monet saivat oksentaa   aaamiaisensa mereen.   29.7. lähti sitten  Tukholmasta juna Köpenhaminaan,  jossa oltiin seuraavana  aamuna. Aamupäivällä  sitten lähti pieni lentokone ( siinä 20 paikkainen) Lontooseen. Koneen pienuudesta oli se  hyöty , että  se  lensi  hyvin matalalla,  joten koko  Englannin  maaseudun kauneus  pinine  taloineen ja  hyvin  hoidettuine  puutarhoineen ja  nurmikkoineen  näkyi selvästi.  Lontoossa laskeuduttiin pienelle lentokentälle ja sieltä  kuljetus bussilla  itse kaupunkiin  Hampsteadin  kaupunginosaan, jossa oli lentoyhtiön toimisto. Olin tietysti jännittynyt, sillä olin koko matkan aikana pelännyt, kuinka minä selviän vähäisellä englannin taidollani, kun minulla ei ollut  koskaan ollut  tilaisuutta  puhua  sitä. Kun sitten  hölmön näköisenä  seisoin siinä hallissa tuli  virkapukuinen  mies ja  tarttui  minun  rikkinäiseen  matkalaukkuuni  ja  sanoi   että  hetkinen. Ajattelin, että  tähän jäätiin ja  loppu tuli; Nyt ne  ensimmäiseksi  varastavat minun matkalaukkunikin. Olin  kotona  lukenut  hirmujuttuja  kuinka  Englannissa  ryöstetään ja  tapetaan  ihmisiä. Juuri kun  ajattelin mielessäni,  kuinka minä  saan englanniksi  sanottua:  "Apua,minut  on  ryöstetty",  tuleekin tämä  virkailija  ja  ojentaa minulle  matkalaukkuni, jonka  hän  oli  sillä  välin  korjannut. Tämä laukaisi minun pelkoni,  joten sitten sain jotenkuten kysyttyä  neuvonnasta, mistä lähtisi juna minun  työpaikkaani Cheltenhamiin. Sitten  tulikin ensimmäinen yllätys, sillä  Englannissa olikin  pyhäpäivä ns  Bank-holiday, jota  me  ei  ollut  otettu  huomioon matkasuunnitelmaa  tehtäessä,   joten minun olikin jäätävä Lontooseen. Olin kuullut, että Englannissa on  nuorten  miesten  majataloja ja sain tietää, että lähistöllä  olisi  sellainen, jossa voisin odottaa, kunnes  pääsen  lähtemään eteenpäin. Aluksi  ajattelin  kuitenkin syödä, sillä olin jo  melko nälkäinen  pitkän matkan jälkeen. Lähellä oli pieni ravintola,  jonne sitten kävelin matkalaukkuni kanssa ja tarjoilijan  tuotua  ruokalistan  tilasin halvinta  ruokalajia ,  joka oli  " Fisch and Chips"  Se on friteerattua  turskaa ja  friteerattuja perunaviipaleita.  Kun ruumis  oli  ravittu menin sitten  annettuun  osoitteeseen.  79  Fitzjohns av.N.W. 3 Hampstead  London . (  paikan nimi oli HYELM , home  for  men ja  sitä pidettiin englannin parhaana, sain  myöhemmin  tietää.) nimisestä paikasta asunnon. Oikeastaan se oli  ns boardinghouse; asunto nuorille miehille  täysihoidolla, siis asunto aamiainen,  lounas ja illallinen, eikä mikään majatalo, mutta, kun asuntolan hoitaja  näki minun kuntoni, hän antoi armon käydä oikeudesta ja otti minut  sisään. Minulla oli hyvä tuuri, sillä siellä tapasin monta  mukavaa kaveria,   joista minulla oli myöhemminkin iloa ja saatoin olla  samassa hostelissa myös  tultuani takaisin  Lontooseen. Paras kaveri oli  siellä  Peter Scott niminen nuori mies, joka oli työssä englannin kuuluisimmassa poliisiyksikössä Scotland Yardissa. Hän tutustutti minut Lontooseen ja  toimi  oppaana. Hänen kanssaan kävimme  katsomassa  opperaesitystä  juuri  avatussa  Royal  Festival Hall:issa.  Tämä  Royal Festival Hall oli  rakennettu  1952  tapahtunutta  Kuningatar Elisabethin  kruunajaisia  varten.  Elisabethan joutui   verraten  nuorena  kuningattareksi, kun  hänen  isänsä kuoli   keuhkosyöpään, ketjupolttaja  kun  oli  niinkuin  monet  Windsorit. Peter Scott  kirjoitti minulle  kirjeenkin kotiin palattuani ja  tyypillisenä  poliisina  tiedusteli,  oliko minulta  unohtunut jotakin Englantiin, jotta hän voisi  etsiä sen minulle. Tässä kirje:   Dear  Niilo  : How  are you, I trust you are in good  health at home in Finland. I do thank you for your card on your return home. I must  appologise to you for not writing to you before this time. I have no excuse except laziness. Have you started to  work for living yet or  are  you stilll studying  hard? I  myself at  present am going to  school for one day a week to  study engineering, I  also go two evenings a week to  learn the german language so I am well occupied.  On November  the 3rd last the Princess royal  came to HYELM to open it officialy ( sen täytyi olla siis  prinsessa  Margareta ) she did it by making a  speech in the  sudy  where 70 important  people were  seated.  The  day was  a  great  succes all round  and it  also  gave us much  publicity  through  the  medium of  the  newspaper. But things are  now  getting  very tough in as much as if you  do  pull your weight  you  may  find that you will be asked to  leave, which is not at all pleasant especialy as our hostel is  ment to be the best in London. Needless to  say I am still here and I am in no  fear that I am likely to be just yet. ( Tämä huoli  Peterillä  perustui siihen, että tämä nuorten miesten koti oli tarkoitettu  lähinnä opiskelijoille ,eikä niille,  jotka jo olivat vakituisessa työssä.) Please let me know if there is  any small thingh which you forget while you  were in England I will be only to pleased to get it for you. There is no more news I can think of at pesent so until I hear from you again I will wish you a very happy Christmas and bright new year. Yours  sincerely   Peter  Scott.P.S. Please excuse my my  typewriting this  letter but if I wrote it I  feel shore that you would not  be able to read it. Also the typing mistakes they are terrible. Se  Peteristä hän oli täsmällinen englantilainen  herrasmies parhaimmillaan. Toinen kaveri, jonka  kanssa tuli paljon puhuttua oli  Stuart Aitken ; hän oli hyvin älykäs  ja  taiteellinen; keskustelut hänen kanssaan  koskivatkin etupäässä eri taidelajeja. Tässä  pari  kirjettä  häneltä: toisen  sain  Cheltenhamiin ja  toisen Suomeen.    Bank  House ,  Broughton in Furnes  Lancashire :  Dear Nick,I hope you can understand my handwriting and english  sufficiently to  understand this letter. I have been escheeting a letter from you but  you  are probaly very busy and have not much time to write. How are  you settling down in Cheltenhamn? Do you like it and is  the hostel very good?  I have been to the Ballet again since I last saw you. I went on the following saturday after you had left to the Festival Hall again and saw the first act of " Swan lake" " Vilia and the Polstovian dances from  " Prince Igor". I went with Richard Blake and he knows quite a bit about Ballet as he was going to be a dancer himself. He  said the Festival Ballet company were not very goog and asked me to go with him the following week to see the " Ballet  Rambeot"company at and their theatre. I said yes and he  said  I  would enjoy the  Rambeot company much better. He  was  right I did enjoy them  much better. They were more dramatic. The dances were not just learning the  steps, they put all the feeling they had into  each movement. It was wonderful to watch. I wish you could have seen them. They danced 4 ballets. The first was " The Sylphides" by Chopin, the second was " Mephisto Valse" by Lizt. The third was " Past Recalled" and the last was " Winter Night" by Rachmanioff.I wish I could see it all again. I am  back at home now and life seems  very quite after London. I will be going back to college soon. If you have any time to  share before you go back , my parents would be only too delighted to have  you for a  few days to stay with us at home. Write to me. Cheerio for now. Yours sincerely Stuart Aitken.  Seuraavan kirjeen sain sitten Stuartilta kotiin Suomeen.   Dear Nick.  I must  aplogise  for not writing any sooner  but  I have been very  busy and hope you understand.You have probaly giving up hope of ever recieving a  letter from  me. Golly doesent time go quickly. You are  back in Finland already.It does not seem long  since you where in England and I was in London. I  had a  grand time. My parents where very sorry you were not able to pay them a visit but they say that if you came to England again they hope you will journey to the Lake District and visit them and me. I am sorry I  writing this letter on foolscap but I  have not any note-paper and I hope you  understand.You did not say much about Cheltenham and the  work you did there. Did you pay a return visit to HYELM? We have a tele-vision set now and we can turn a nob on the set and see and  hear entertainment from London. I can see the  best Ballet Companies on the  set.I hope you can understand this  hand-writing. Anyway if  you have any difficulty in reading it write to me and tell me and the next  letter I write to you  will be easier to read.  The country now is changing. The colours are  very beautiful and soon it will be  winter. Christmas is 'not far off and after Christmas  Spring and  the  summer. The year soon goes. I do not know how many  English films come to Finland but if two films come called  "Genevieve" and  " Moulin  Rouge"  ( Moulin rouge  tuli suomeen ja näin sen. se kertoo taiteilija  Toulouse  Latregin  elämäkerran) you must go and see them. Both are as  good as " Limelight" ( Chaplinin  kuuluisa filmi, jonka hän teki Englannissa  muutettuaan pois  Amerikasta)  Write and tell me if you see any of them. Your letters are always welcome. You will have started  work again and are probaly very busy. I  suppose you  will too be preparing for the winter I  suppose the winters are very hard and gruel in Finland. Have you seen many ballets since you haeve arrived home? Inform if you change your address so that when I write the  letters will arrive at the right destination. Is your Parker 51 pen still  working alright ( ostin tämän hienon mustetäytekynän Lontoosta, jotta voisin kirjoittaa kotiin) Do you hear from Peter Scott ay HYELM. Did you meet Richard  Blake when  you returned to HYELM from Cheltenham? Anyway  write and let me know  how you are getting on. Good  bye for now.  Yours, Your old friend Stue. Stuart oli miellyttävä, melkein liiankin miellyttävä. Olisin mielelläni noudattanut hänen kutsuaan vierailla Scotlannissa , mutta kun kaverit kertoivat hänen olevan homoseksuaali ja sen muutenkin huomasi, en uskaltanut ottaa  riskejä ; olisi saattanut tulla  riitaa ja hän olisi saattanut tulkita  myönteisen päätökseni  väärin. No niin tämän Lontoon alkututustumisen jälkeen sitten  matkalaukun  kanssa  Paddingtonin  asemalle, josta  junat  kulkivat  Cheltenhamiin. Junat olivat   sellaisia, joita  näkee  vanhoissa  englantilaisissa elokuvissa, joissa  mennään omaan  osastoon suoraan junan ulkopuolelta.  Juna  lähti  sitten Cheltenhamiin, ja matka kulki Englannin tasaisempien maisemien läpi; Swindon jne. Illalla olin sitten perillä ja saavuin bussilla majapaikkaani,   joka oli entisen sotilaslentokentän parakkialuetta.  Lentokenttää näin  rauhan  aikana  ei  enää tarvittu, mutta  parakit  olivat  tarpeen  sillä  asuntopula oli kova.  Tämä  osa  Englantia on hyvin  tasaista  ja  siellä oli  hyvin  paljon  näitä  entisiä  sotilaslentokenttiä, joita   oli  tarvittu  tuhansien  koneiden  käyttöön. Paikka  oli nimeltään  Bishops  Cleeve ja itse  asuntoaluetta  kutsuttiin nimellä National  Service  Hostel.  Kun sitten  illalla saavuin majapaikkaan ja sain vihdoin asuntoni avaimet,  menin heti nukkumaan. Huone ei ollut  suuri, n.  2 kertaa 3 metriä, mutta  siinä  oli hyvä  sänky  ja  suuri  untuvapeitto kesästä huolimatta. Sellainen saattoi  olla  tarpeen talvella, sillä huoneessa  ei  ollut  mitään lämmityslaitetta  ja  ikkunat  olivat yksilasisia. Aamulla olin tietysti  nälkäinen,  mutta  isossa  kauniissa ruokasalissa  tarjoiltiin vain teeaamiainen  bekonin ja  kananmunan kanssa. Odotinkin sitten  kärsivänä   kunnon  ateriaa, joka  tuli myöhemmin  päivällä. Tarjoilu oli silloin jo nykyaikaista ; itse  sai ottaa ruokakuponkia  vastaan mitä  tarjoilutiskillä oli. Otin tietysti  suuren  annoksen ja  suomalaisittain lopuksi kaiken päälle  ruskeata  kastiketta  runsaasti. Sitä minun ei olisi pitänyt  tehdä, sillä se  ruskea  kastike oli jotain eritttäin  vahvaa, luultavasti chili-pippurikastiketta, joten minä en voinut  juuri  syödä  annoksesta  mitään. Sain siis olla  nälässä  seuraavaan  aamuun, mutta  kuten  ymmärtää  saattaa, en  toistanut  tätä  virhettä  enää koskaan. niin sitä  vähitellen  oppi  sitten  näitä  maan  tapoja. Ruokasalin  vieressä oli  sitten   hieno  oleskelutila  hienoine  nojatuoleineen  ja   tuli  melkein  harras  tunnelma, kun  tiesi, että  niissä  nojatuoleissa  englantilaisten  pommikoneiden  miehistöt  odottivat  määräystä lähteä pommituslennoille  Saksaan  ja  hävittäjälentäjät  suorittamaan  kaksintaisteluja  Saksalaisten  Messersmihejä  vastaan. Parakkikylä oli kyllä ihan mainio asuinpaikka, siitä oli lyhyt matka työhön ja  minulle  oli annettu vielä polkupyöräkin käyttööni. Parakkikylä oli kyllä ihan hyvä  asuntopaikka. Englannissa oli  vielä  kova  asuntopula, koska  sodan  jälkeen ei  vielä  rakennustoimintaa  ollut  riittävästi ja  paljon oli  sodan  jäljeltä  raunioina. Työpaikkani  oli Cheltenhamissa  oleva National Coal Boardin Central Research Establishment, jossa työskenteli mm 400 tiedemiestä.Minun lähin esimieheni oli dr Jones. Hän  antoi minulle projektin, jonka tarkoituksena oli tutkia mahdollisuuksia syntetisoida suurimolekyylisiä väriaineita,  sillä näillä on se  etu että ne  ovat hyvin pysyviä  eivätkä  häviä  vaatteista  niiden  pesun  yhteydessä  helposti.  Lisäksi teimme   eri  hiililaatujen  analyysejä. Laitos  oli  erittäin  moderni  siihen  aikaan. Englanti oli riippuvainen hiilestä,  jota on siellä runsaasti , öljytuotteet olivat kalliita, koska ne olivat siihen  aikaan tuontitavaraa  ja  Pohjanmeren  öljyn  löytyminen oli  vielä monen  vuosikymmenen  takana. Aluksi oli tietysti ikävä,  mutta sitten  kun tuli

lähemmin  tutustuttua  työtovereihin ja  pääsi  niiden  mukaan myös  vapaa- aikana seurustelemaan,  aika  meni   sitten meni paljon  nopeammin.  Työ  alkoi  laboratoriossa klo  8  aamulla ja  sitten  11-12  oli  lounas, jonka  sai   laboratorion  kanttiinissa.  Iltapäivällä  siinä  3  maissa  sitten  oli  se  välttämätön  "afternoon  tea",joka  juotiin  isosta  mukista  ja   englantilaisittain  tietysti  maidon  kanssa.  Maitoahan  minä  sain  myös joka  aamu  asuntoni  oven  eteen  pienen  pullon  englantilaiseen  tapaan  tehtyäni  Milkmannin  kanssa  sopimuksen.  Kuten  myöhemmin  kerron, minun  esimieheni oli  Dr  Partington  hänen  alaisensa  Geoffrey  Jones  ja minun    työtoverit, joiden  kanssa  tein  tutkimusta  olivat  Stuart Aitken ja  Luther  Griffits.  Englantilaiset  ovat hyvin ystävällisiä ja  halusivat ottaa  tällaisen opiskelijan  siipiensä  suojaan.  Laboratoriossa  oli myös töissä tyttöjä   ja  he  olivat myös päättäneet  kantaa  kortensa kekoon minun  viihtyisyyteni  lisäämiseksi   ja sain 3.9.53  seuraavan kirjeen: Nicki, If you`"d like to come  round to see the television tonight it seems to be quite a good  programme  and if you  can"t  manage  this evening perhaps 0ne evening  next  week. If you come tonight I"ll meet  you  outside the Town  Hall  at  8.15.  If you come  on your bike I"ll also cycle down to meet you, but the  bus  will do just as  well. I"ll give  this to Gordon. Just tell  him either "Yes" or " No"  wcich  be  quite  sufficient. Beryl - Olin nähnyt  nämä tytöt  aikaisemmin ja  vaihtanut  muutaman sanan heidän kanssaan. Tällainen  tarjous oli melko  uhraus  siihen  aikaan  Enlantilaiselta tytöltä, sillä paikkakunnalla oli  siihen  aikaan  vielä  hyvin  runsaasti amerikkalaisia  sotilaita, joilla  oli  ruhtinaalliset  päivärahat ja pystyivät tarjoamaan seuralaisilleen  kaikkea  niitä  huveja  joita  rahalla  saa. Berylilläkin oli  amerikkalainen  tuttava, mutta  hän  halusi  uhrautua  minun  vuokseni. Myöhemmin  sain kyllä  kuulla  muilta   laboratorion tytöiltä, että  olen mukava kaveri, mutta  minulla on  aivan liian  vähän rahaa kaytettävissäni. Beryl oli joka tapauksessa  miellyttävä  emäntä, esitteli minut perheelleen, hän asui  sisarensa luona,  joka oli naimisissa ja jonka mies oli   lentokoneinsinööri ja  työskenteli   lähellä olevassa  Glostershire:n kaupungissa.  Beryl  tarjosi minulle  joskus illallisen ja näytti ympäristön nähtävyyksiä. Meistä tuli hyvät ystävät  ja muistelen aina  häntä,  kun puhutaan englantilaisesta "Ladysta".  Kiitin sitten  tietenkin kutsusta, mutta  minulle  tuli tietenkin päänsärkyä,  koska  minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka  tällaisessa  tapauksessa olisi meneteltävä. Eihän minulla ollut mitään seurapiirikoulutusta  ja kuitenkin minun piti  edustaa  maatani.Lisäksi minulla  ei  ollut  edes  kunnon  vaatteita. Poikakavereiden  seurassa tietysti minä en niin ulkonäköäni tarvinnut  hävetä, mutta  nyt oli tilanne aivan toinen.Ajattelin aluksi  kieltäytyäkin kunniasta,  mutta sitten  ajattelin, että  se  tietysti  voitaisiin  tulkita  epäkohteliaaksi  käytökseksi. Ajelin sitten  pyörällä Cheltenhamin keskustaan ,  jossa Beryl asui sisarensa luona tyypillisessä Englantilaisessa omakotitalossa,  jotka ovat  kiinni toisissaan, mutta  muuten  sisältä  käytännöllisesti  järjestettyjä. Sisällä minua odotti koko perhe  tyypillisine Englantilaisine  kohteliaisuusseremonioineen:  aluksi toivotettiin tervetulleksi ,  sitten  muutama  sana  säästä ja sitten tarjoiltiin  tavallinen  viskipaukku. Minä,  joka olin  raivoraitis siihen aikaan, olin vaikeuksissa, mutta en kuitenkaan voinut  kieltäytyäkään. Sittemmin huomasin, että tämä  viski oli tapana joka paikassa, mutta se oli vain laukaisemaan tunnetta ja  aukaisemaan  kielenkannat. Enempää ei ollut  tarkoituskaan tarjota,  joten minun pelkoni, että  tässä on tarkoitus nyt  juottaa  Niilo  humalaan oli  aivan  turha. Päivällisen  jälkeen me  sitten Berylin  kanssa  saimme  katsoa sitä televisiota. Se oli minulle  aivan  uusi  elämys, sillä Suomeen tuli televisio vasta  60-luvun lopulla. Muistan, että  ohjelmassa oli  jännä   elokuva  ja  kaikkein  jännittävimmissä  kohdissa  Beryl  kaivautui  minun  kainalooni  turvaa  etsien, no  olihan  se  hyvä, että  minusta  oli  jotain  apua.  Minä ostin  ensimmäisinä Suomessa television  1969, siis  16  vuotta myöhemmin.  Kun sitten lähdin kotiin Englannista lupasi Beryl kirjoittaa, jotta saisin sillä tavoin jatkaa  englannin  kielen oppimista. Pari kirjettä on jäänyt tallelle vuodelta -54: 13.2.54  My  dear Nick:  It was so nice  to hear from you  after all  this  time. I had quite given  up  hope of  ever hearing from you  It"s  certainly been a long time and I couldnt know your  address. As you say  time passes  before you realise, youth is  so  fleeting  isint it, but  wondwerful  all the  same.Perhaps we  wouldn"t appreciate it  if  it lasted longer By this  time  -( or is it this  summer) I expect  you will be gained your degree. I know it is very  hard work and  there is a lot of  studying  but I wish you lots of luck and  success .  May I say that considering  the short  time you  spent  in England your  English  is  excellent.  I"m sure, if  you spent about 6 months  in England,  your English  would be perfect.   Here in England  we  have  had about 2  months  of  exceptionally  cold  weather, with the  temperature well below freesing point, in fact  at  one period  it  froze the  see, so you can tell  how  cold it has  been. It is  much   better  now  though, in fact, it"s  been  almost like  spring today. I love spring  with its frsehness and young  green leaves  and plants.Everything  has  a  bloom  on it that  isn"t  there at any other  time  of  the year.  I"m  sure you must find  it  even more appealing after  your exceptionally hard winters. You  will be interested to  know that I have receiced  a promotion. Mary Mattews  ( the red head , remember)  who  worked for mr  Kirk has left and I have got her job  as  secretary  to  mr  Kirk. I have my  own office and  the  work is  very much  more  interesting.Did  you have a  good  Christmas?  And  a  happy new  year?  It was  a  great  pity  you weren"t here  for the  Christmas  party it  was  great  fun.  There  was  also  dance at the Belle Vue Hotel  in Cheltenham  which  was  most enjoyable , everyone  certainly " let their  hair  down"  ( had a  good  time)  From now on there  is to be a dance  in  the  canteen  once a  month,  to  be  organised   by  each  department in turn.   Thank  you   for the  photographs  but  couldn"t you manage  one  of  these  with  you too, please? I"d  like  to  say, once  again, Nick,  how  nice  it  was  to  hear  from  you, and  I"m  so  glad  you  enjoyed your stay in Cheltenham. If you  do ever  come to  England again  I  know you"ll  come  and  see us. Please  dont  be  so  long  in  writing  next  time. Take care of yourself my  dear.   Ever  yours  Beryl  XXX  (  kolme  ristiä  kirjeen  lopussa  tarkoittavat   niin monta  suukkoa; tavallinen  lämmin  tervehdys siis ) Seuraava kirje on päivätty 8.10.54 ja osoite on muuttunut:  26  Clarence  Square  Cheltenhamn.   My dear Nick,   The time passes so quicly that I have only now found a moment to write. Thank your postcard  and of course, I have not  forgotten  you. Please note my new address. I no longer  live with my sister and her husband, but with  a girl-friend - we share a flat. I think I prefer to be independent. What are you doing now?  Are you still studying at the university? The new  laboratories which are  in course of  erection at  Stoke Orchard are progressing with amazing rapidity.  The crounwork is complete and they are now putting in the window frames. Life goes on much as  usual at the Coal Board.Luther ( Dr  Luther Griffits )  got married in July and  has  also  received a  car for a wedding present. Alan Castle  plans to get married in february. The litterary festival is on in Cheltenham at the moment. I beleeve  dr Bronowski has partaken in several discussions. A few months ago a play of his  was produced and put on at the  playhouse here. It is  called  " The pace of violence". Have  you heard  of it?  I went along  to see  it and  enjoyed it very much.  I go to evening classes for pottery.  It is  fun but not as easy as I  imagined. Perhaps  after a great deal of practice I will be able to  make  a  jug.  The  weather in England  is  as  usual-raining. In fact  it  has rained almost all  summer.  What is it like in Helsinki?  You will be  interested to know that  the hostel ( where you stayed) is  being  taken down. All the  married  quarters  have already  been  dismantled. I hope  you  have  been  feeling well and  are taking  care of  yourself and not trying to do too much work.  Enid  and  Gil  send  their regards  and I hope  to hear from you  very soon. Yours  Beryl.Olimme  työkavereiden kanssa  eräänä viikonloppuna tutustumassa kaupunkiin ja päätimme  mennä Town Hallin ,  jossa oli tanssit. Talo oli hyvin hieno ja siellä oli suuri juhlasali parkettilattioineen ja pylväät reunustivat salia. Suomesta poiketen siellä oli hyvin runsaasti vanhojakin ihmisiä tanssimassa hienoihin juhlapukuihin puettuna. Minä  tietysti  en  vaatetuksenikaan  perusteella sopinut seuraan,  mutta kuitenkin jotku daamit hyväksyivät minutkin tanssikaverikseen. Enlannissa kun on tapana, että daami  usein kieltäytyy  tanssimasta,   jos  häntä hakee jokin sellainen kavaljeeri,  josta hän ei ole kiinnostunut. Eräs  tummatukkainen  tyttö,  joka  kuitenkin  tanssi kanssani osoittautui olevan ranskatar nimeltään Andree  Rovello. Meistä tulikin sitten illan mittaan  tuttavat  ja kun sitten yritin olla  englantilainen  " gentleman"   ja  saatoin hänet kotiin (  olin oppinut  kavereilta , että pitää  kysyä  " May I see your  home "; pyysi hän kiitokseksi saada tarjota minulle  päivällisen jonakin iltana.  Andree oli,  jonkin varakkaan perheen lapsi Monacosta ja hänet oli lähetetty  Englantiin oppimaan kieltä. Andree asui  erään  Englantilaisen vanahahkon Ladyn luona,  joka  piti tarkkaa  huolta  Andreen menemisistä. Andree oli  katolilainen, joten kun kävimme  Andreen kanssa ulkona  kävelemässä seurasi Lady aina mukana  esiliinana, kuten sitä sanottiin. Andreenkin kanssa sitten  vaihdoimme jonkin aikaa kirjeitä kotiin palattuani tässä  muutama:   6.6.1954   Dear Nick.   Just a few words  to  ask  some news. I hope you are  well and all your  family too.  I  suppose you must have a  lot of  work  now with all the examinations coming  on. I am  trying  to go  through an examination for  english for  foreign students  at the  end of  this  month, so  I am  busy  studying too. I  have  been back  over here  for  nearly  3  weeks  now  and  missing  very  much  the  sun  as  since I  am  here  it  has  been  raining  all  the  time.  I have  been  yesterday  to  Oxford  to   visit  the  town, colleges  a  very  interesting  one  is  Christ  Church  which is  I  believe the oldest  one built  under  Henry  the VII.  There is a lovely botanic  garden too. We  had  lunch by the  river but the rain came to spoil everything. I wonder if you have received the post- card  I sent from  Monte Carlo. I had wonderful holidays. I  went to Italy, the  weather was so lovely, and all the same we were in winter still, I went swimming several times. The sea was so wonderfully blue. It was such a contrast which always strike me very much. You  live  England still a  sleep under the  hardness of  winter and  you awake in the  south of  France to  find  that spring has already come.Everything is  there colours, lights and  songs, it is  always such a  wondwrful  surprise and  reward for  me. I do hope you will come one day to my beautiful country and that I  will have the  pleasure to show you the sights. In hoping to get some news  with love and kind  remembrances  yours  Andree. Toinen kirje  10.7.1954  Dear Nick,   Thank you so much  for  your nice long letter  and beautiful  post card that I  received  with  pleasure. You are lucky to have   such a  fine and  warm  summer, here  in spite the calendar  summer  has  not yet come; it is  cold, windy and a  lot of  rain every day  ,but  sun  never. I feel so home sick  sometime and  I  will not  stay  very  much  longer in England. It  is  nice for you to  have such an interesting job  so  nice  when one likes it and is  pleased to do it. I wish I will be  able  to  find something too when I go back home but  it  is  so  difficult I  should like  travelling- but ---. I  am now quite  well again, it  was  really nothing  very  serious, it  was  just an  appendicitis with  complications  but I  have  forgotten  all about it  by  now.    Yes,  time  has been going very fast  indeed, it  is  hard  to  belive  that  it  is  already  a  year we  have  met.  Here the life has not chanced much,  the  evenings are  still so  quiet, too quiet  for  me sometimes, it makes me  feel so  old. in spite of the bad  weather thegarden has been looking lovely but it is  dying away now. I am  sure there  must be still a  lot of  clouds above  Devil"s Chimney ( Korkea kukkula  lähellä Cheltenhamia, näköalapaikka,missä kävimme  Andreen kanssa ja josta minulla on valokuva) but I  have never been there  again since the  day I  went there  with you. I  think I  will have a lot of  good souvenirs of  England  but when I  think back on them I feel sad  of  so  many nice  happy  and  pleasat moments which will  never happen again, really  looking back  over  my  whole  life it is  the same. I  should  have like to  die  young. I think it  is  such  a  privilege- may be, you think I am rather  silly but  I  feel  so  sad  today  and  I  am  pleased to be  able  to  talk to  a  friend. I  received  to  day  a  letter  from  my  mother  who  told  me of  the  deaths of  two  old ladies  great friend  of  mine, that  as  made me  sad. But  I  am  sorry to  disturb  you  like  that, I  hope  you  will forgive me. About  3  weeks ago  I  went  to  Bristol for  my  exam, I  hope I  have done well I  am  now  waiting for  the results, which  will not  come before  the  middle of  August.  I  hope  you  are in  good  health and all your family too. Miss  Peppercorn send you  her kind remenberances.  With  all my love  Yours Andree p.s.  Please  tell me more about your  work. Will you please forgive  all thr mistakes but I  am hurrying for the post.Seuraavan kirjeen  sainkin sitten Lontoosta  9.10.1954:    Dear  Nick.  Will I ever be  forgiven for that long  silence, I meant so often to write to you  but I am always so busy and time seems to  fly  away so quikcly.  Thank you  so  much for your nice  long  letter that  I  enjoyed. I  do  hope you  are  well  by  now. Miss Peppercorn  has not  been very  well  lately, but  is  getting  on  now. We  have been in London a  few  days  and  I do enjoyed that. I am a little freer  and can go about by  myself sights seeing.  The  weather has not been good for  the  whole of  this  summer, rain, rain and cold all the  time  and winter has already come , dark and  grey. I am  longing for  the  sunshine of  my  country but in  spite  of that I do  not know  if I should like to  live again all the time in Monte  Carlo; life there  is  snobbish  and  empty  there  is  nothing  really interesting to  do. I like the  kind of  english  life in many  ways but  it  is  so  difficult  to decide  and do the right  thing  always. But  as  you  said I ought  to  find a  job which is  mich nearer life, with Miss Peppercorn it  is  sometimes  very  lonely, in spite of  her great kindness or  perhaps becouse of her kindness. Your  job  sounds  terribly  interesting. You  ought to tell me more  about it. What more   wonderful thing  than  to  work  helping people to  improve  themselves  and be  happier. It  is  so  human  and   christian.  but  it  needs a  lot of  willpower  and  courage. It  needs courage too sometimes to live. Life is not  always " pink coloured"  and  often  when a  little  happiness  comes  along samething  happens  and  you are in the  darkness again,  courage is  what  I  lacked  I  am  a  little  coward  and  too  often full of  self-pity  whwn I mought to thank  God for all   He  gives me. Perhaps I am  asking too much to life  and it is no  good  either.  I  do  appreciate  our  friendship  very  much, it  is  so  nice  to  think  that  somewhere in  spite  of  the  distance  I  have a  friend  with  whom I can talk  and  who  can  understand  me, It  is  a  warm   feeeling and  conforting. I do  know that we  all need and  want love. The  feeling that  you love  and  are  loved helps one to blossom, but it is  not a  resting  feeling  whwn one begins to  love; one begins  to  suffer.  It  is  something  we  can not  help all the  same if  we   want to. The course of  true  love never run  smoothly  and  you  always  get  hurt  into  it-- why must it be  like  that. Some people can be  happy and find the  right  person, some  cannot, it  is  just  fate perhaps. The  poem of Paul Verlaine   you sent  me  is  one I  like  the  best it  is  so lovely.  I am  reading  now  some poems  transleated  from old and  original Bengali, I  just  love  them they  are of such a pure  beauty, I can read  them over and  over again and  find each  time  something   I  like more. I do  read a lot  of  english  books  now. I  must  tell you that I have  been succesful at  my  exam and I am very  pleased. I want now to learn shorthand and  english typing.   Perhaps next time we  meet we  will be  able to speak French  together., will it  be fun and  nice. I am  hoping thhat my  letter will find you and and all  your family in good  health. I  will close it for  today  sending  you my  kind  rememberances  Andree p.s. Exceuse  me for my writing but I am doing it in bed. Write soon if you can.  Kun näin jälkeenpäin lukee näitä kirjeitä,  tulee mieleen,  kuinka selvästi    niistä käy  ilmi kirjoittaja  luonne:   Peter Scott  täsmällinen virkamies, poliisi myöskin vapaa-aikanaan.  Stuart  Aitken  varakkaan perheen lapsi , mutta  harrastukset  enemmän  naismaisia.  Beryl  mukava  tyttö, jolla  jalat ovat  tukevasti  maassa  ja jolle  kaikki  asiat  ovat  järjestyksessä, ei mitään turhia syvällisiä pohdintoja ja  jolla  oli  mielessä, että  kohta olisi  kai  aika perustaa  perhe, kun kaikki  kaverit jo  alkoivat  mennä  naimisiin.  Andree oli taas  rikkaan  perheen  tyttö, jota  oli pidetty  tiukoissa  ohjaksissa ja  jonka  ainoat  läheiset kaverit olivat  vanhoja  Ladyja. Hänellä oli   ja  sen  huomaa  kirjeistäkin selvästi  existenttiaalisia  probleemoja. Hän piti elämää Monacossa  snobbimaisena, siis tyhjänpäiväisenä, kun siellä ei ollut mitään mielenkiintoista  tekemistä. Hän selvästi  etsi  sijaansa  tässä  elämässä, mutta uskonto  kahlitsi  häntä  melko tavalla. Hänelle  minä olin  virkistävä  tuulahdus ; ihminen ,   jolla oli runsaasti  maallisiakin huolia , jonka on tehtävä kovasti työtä saadakseen edes jokapäiväsen leipänsä.  Työkaverillani  Stuart Aitkenilla  oli  auto jota  kutsuttiin nimellä  " Old Bessie"  ja sillä tehtiin  tutustumisretkiä mm Stradford on Avoniin,  siis  Shakespearen kotikaupunkiin ja  katsoimme  siellä olevassa  teatterissa jonkin  Shakespearen näytelmänkin. Illan lopuksi  taisimme  käydä joissakin tansseissakin.  Stuart Aitkenin  vapaa-ajan  harrastus  oli taidetanssi ja  hän  sanoi, että  se  on  mukavinta  kuntourheilua  ja  hienosti  se  Stuart   siellä  tanssilattialla  liikkuikin.  Joukon johtaja  oli minun esimieheni Dr.Ph. Luther Griffiths , joka  nuoresta  iästään huolimatta , 24  vuotta, oli jo  ennättänyt  tehdä  tohtorinväitöskirjan! Hän oli  hyvin  varakkaasta  perheestä ja  kertoi mm omistavansa  satoja  lampaita, joten   sukkalangasta ei  perheessä  olisi  puutetta.Tässä oli jotain näistä vapaa-ajan harrastiksista,mutta kerronpahan vähän lähemmin  työstänikin . Koska minun tehtäväni oli  uusi  synteesi, oli  siis  mentävä  ensin kirjastoon  tutustumaan kemistien  raamattuun Beilsteinin  monikymmenosaiseen teoksen,  jossa on kaikkien tunnettujen  aineiden  synteesit. Tälloin  totesin sen kummallisen  asian, että vaikka Beilstein on  tärkeä kirja  kemisteille, ei minun englantilainen esimieheni osannut  lainkan saksaa, vaan jouduin hänelle kääntämään  suren osan  siitä mitä me  tarvitsimme. Tämä  tietysti kohotti itsetuntoani ja niin päästiin  työhön.  Varastosta  haimme sitten kaikki tarvittavat  aineet  ja tarvikket. Lähtöaine  oli anthraquinone, jossa on kolme bentseenirengasta. Reaktiossa  oli tarkoitus saada neljä bentseenirengasta sisältävä  molekyyli,jossa olisi reagoiva  C=O ryhmä   joten  tuotteesta  tulisi  verraten  suuri  molekyyli. Työ ei  tietysti  ennättänyt tulla kokonaan valmiiksi minun  aikanani,   joten   julkaisun nimeksi pantiin :" Preliminary investigations for  synthesis  of  high molecular  dyestuffs".  Toinen työprojekti oli " Determination of  water content and  free carbon content of  fluid-processes  tar" Tämä " Fluid process"  oli silloin  suuri  tutkimuksen  aihe, tarkoituksena  oli jauhaa hiili ja  sitten  nestemäisessä  muodossa  käsitellä sitä. ;  saada  siitä  kaikki  kemikaalit  irti  jatkuvassa prosessissa.  Viimeinen projekti oli sitten  "  Thermal  cracking  of  alkyl-phenoles"  Tarkoituksena oli siis   jalostaa  fenolia  eteenpäin, koska  sitä  oli  erittäin  runsaasti  saatavilla.Väliajalla esiteltiin minulle sitten laitosta ja  muutakin työtä, jossa  saisin yleiskäsityksen. Siellä erikoisesti kinnitti huomiota  infrapunaspektrogafi, joka oli siihen  aikaan niin  uutta, ettei  sellaista  ollut  koko pohjoimaissa. Valokuvausosastolla  sain nähdä  kameran, jolla  otettiin  miljoona  kuvaa sekunnissa, kemiallisten, lähinnä plasmareaktioiden tutkimiseksi, samanlaisia oli vain amerikassa  atomipommien  valmistajilla. Koska itsekin valokuvailin tulin  tutuksi  osaston johtajaan David  Dearnleyhin, jolle  sitten  myin  oman  kamerani joka  oli silloin 6x6 cm:n  Flexaret. Kamerat olivat silloin Englannissa  kalliita. Vähän ennen  kotiin  lähtöä  laboratorion  johtaja   Dr  Partington  kutsui  minut  päivälliselle  kotiinsa,  se  oli  ilmeisesti  sellainen  traditio.  Partingtonit  asuivat viehättävässä  talossa,  joka  oli  varmaan  Shakespearen  ajoita,  olikikattoineen, mutta  myvin  nykyaikaisesti  modernisoitu.  Päivällinen  oli  hieno,mutta  en  tiedä  tekivätkö  minun  pöytätapani   isäntäväkeen  sivistyneen  vaikutuksen, mutta  yritin  ainakin  parhaani.

Partintoneilla oli  yksi  lapsi  5  vuotias  herttainen   tyttö, joka  sitten  näytti  minulle  hienoa  kirjastoaan  ja   tytön  isä  kertoi, että  tyttö  oli  oppinut  lukemaan  3  vuotiaana.  Ajatteli  siinä, että  ei  ihme  että  englantilaiset  ovat  eteviä, kun  oppivat  lukemaan jo   4  vuotta  ennen  meikäläisiä.  Kaikki  hyvä  loppuu  aikanaan  ja  ja  tehtyäni  kirjallisen  selostuksen  tutkimustyöni  tuloksista   esimieheni  Geoffrey  Jonesin  avulla,  jonka  hän  sitten  lähetti  minulle,  kun  se  oli  painettu,  sain  pakata  laukkuni  ja   lähteä Lontooseen  takaisin. Siellä  tapasin  uudestaan  Peter Scottin ja muuta  kaverit.  Lontoossa  ostin  sitten  tuliaisia  kotiin  vietäväksi. Isälle  ostin  parasta  englantilaista  tupakkaa "Navy Plieriä",  mutta  isä  ei  siitä  lainkaan  pitänyt, kun  se  oli  liian  mietoa  suomalaisiin  savukkeisiin  verrattuna. Koska minun  pukuni  alkoi  olla  jo  melko  resuinen  menin  Selfridgille, joka on  kuuluisimpia  vaatetusliikkeitä Lontoossa, ja  ostin  itselleni  puvun.  Kaupassa  oli  tietysti paljon pukuja,  ja  kun  minä  kauppiaalle  esitin  , että  pitäisi  saada  puku  sanoi  hän  " I  have  one  suit   which  suits  you sir"  eli, että  minulla on  herralle yksi  puku joka  sopii.  Kokeilin  sitten  sitä  pukua  ja olin  ihmeissäni, sillä  se  todella  sopi kuin  valettu. Täytyi  sanoa, että  kovatasoisia  myyjiä  oli  Selfridgillä. Peter  Scott  sitten  saattoi  minut  Victoria-asemalle, josta  lähti  juna  Doveriin.  Doverista  sitten  junalautalla  yli ja  Odenseessä vaihto Kööpenhaminan  junaan.  Matka oli  pitkä  ja  olin  alunperin  ajatellut  syödä  siellä  junan  ravintolavaunussas, mutta kun  minä menin  katssomaan  hintoja  totesin, ettei minun  rahani  riittäneet.  Istuskelin  sitten  siinä  junavaunussa  nälän  kurniessa  suoliani.  Vieressäni  istui  nuorehko  nainen, jonka  kanssa  juttelin   huonolla  saksankielen  taidollani.  Hän  oli  sairaanhoitaja  ja  kai  hän  näki, että olen  kuolemaisillani  nälkään, joten  hän  jakoi  sitten  minun  kanssani  eväänsä, joten pääsin  eteenpäin.  Paljon  olen  saanut  elämässäni  apua  noilta  nais- ihmisiltä. Vähitellen  sitä   sitten  päästiin  kotimaan  kamaralle  ja  tämä matka  jäi  muistojen  joukkoon.