HANNA_REMES_MINUN_AEITINI
Äitini Hanna Remes
Tässä kappaleessa haluan kertoa minun äidistäni. Äiti syntyi 1905 0605 Suomessa Savossa Maaningalla talollisen Jahvetti Ruuskasen perheeseen. Jahvetin perheeseen siunautui kaikkiaan 7 lasta; Jahvetti sai aikaan siis yhden enemmän kuin minä. Vanhimmasta päästä: Toini, Hilja, Eero, Hanna,Vilho,Anni ja Lauri. Kaikki paitsi, Vilho ja Eero, jotka kuolivat suht nuorina. Eero 54 ja Vilho siinä 60 ikäisenä. Toini n. 82,v, Hilja n 82 v, Anni 82 vuotiaana aivoverenvuotoon ja Lauri kesällä 1999 umpisuolentulehdukseen. Lauri olisi ilmeisesti voinut elää isänsä ikäiseksi, ellei tämä äkillinen tauti olisi iskenyt. Hanna, minun äitini eli siis sisarussarjasta vanhimmaksi. Toinin vei korkea verenpaine , jota hän jo sairasti 50-vuotiaasta saakka Vaikka Toini kaikesta huolimatta eli 82 vuotiaaksi. Mielenkiintoista on tässä, että kaikki tyttäret erilaisista sairauksista ja elämänkohtaloista riippumatta elivät suurinpiirtein samanikäisiksi. Jahvetti peri vanhemmiltaan huomattavan omaisuuden 3000 hehtaaria maata je metsää, josta kuitenkin suurin osa oli metsää tiettömien taipaleiden takana. Siihen aikaan vielä katsottiin nämä metsät lähinnä arvottomaksi korveksi, sillä puun arvoa ei vielä ymmärretty, eikä ollut teitä jotta tämä puu olis saatu liikkeelle ja lisäksi luultavasti suuri osa Jahvetin metsistä oli vielä uittoreittien ulkopuolella. Ainoa maatalouden tulonlähde oli viljan viljely, mutta suurien satojen saamiseksi tarvittiin suuria peltopinta -aloja ja se vaati taas suuren määrän alustalaisia, palkallista työvoimaa, jotta pellot voitaisiin hoitaa kunnolla tuottaviksi. Jahvetin vanhemmat sitten kasvattivat Jahvetin omaisuutta hankkimalla nuorikon rikkaasta talosta, joka toi huomattavan lisäpinta-alan taloon myötäjäisinä. Siihen aikaan sitä mentiin kiltisti naimisiin vanhempien toivomuksen mukaan, sillä avioliitto oli liiketoimi, milloin oli suurista omaisuuksista kysymys. Jahvetti ei ollut mikään naisten mies, vaan sellainen ujo hiljainen poika, joka lukee kirjoja ja on kotona mieluummin, kun kylän muut nuoret karkeloivat. Tämä sitten herätti huomiota Jahvetin ja Ainon häissä, sillä morsio olisi tietysti halunnut tanssia, kuten häissä on tapana, mutta eihän Jahvetista siihen ollut. Pienen riidan jälkeen sitten Aino sanoi Jahvetille, että jää sinä tänne kotiin siivoamaan näiden häiden jälkeen minä lähden tanssimaan näitä häitä, koska karkelot oli jo tilattu musikanttien kanssa valmiiksi. Kyllä niissä tansseissa Ainolta meni sitten sen verran aikaa, että taisi se Jahvetin hääyö jäädä rakastelun oslta vähän laihanlaiseksi. No, kyllähän sitä kai sitten myöhemmin sitäkin lajia tuli, sillä kuten tiedämme Aino synnytti seitsemän lasta. Tästä Jahvetin ja Ainon yhteiselämästä on jäänyt lasten mieleen tuo Jahvetin öinen kehoitus Ainolle: " kiänny minun puoleen" Kuulin äskettäin, että tämä klassillinen kehoitus on jäänyt niin jälkeläisten mieliin, että sitä Suomen television mukaan pidetään savolaisena esileikkinä. Ainon yhdestä synnytyksestä Hanna kertoi minulle seuraavaa. Viimeisiä lapsia synnyttäessään Aino oli jo melko iäkäs, joten lääkäri oli kehoittanut, että olisi paras synnyttää lapsi sairaalassa. No kaikki valmistelut tehtiin, mutta sattui niin onnettomasti, että talon emännällä ja talon hevosella sattui olemaan tuo synnytyksen laskettu aika samana päivänä. No, kun supistukset Ainolla alkoivat valjasti Jahvetti pollen tavalliseen tapaan ja lähdettiin lonksuttelemaan sinne sairaalan suuntaan. Tuo lonksuttelu saattoi sitten myös pollen supistukset käyntiin, niin että polle päätti sitten tehdä varsan siihen maantien viereen. Kyllähän siinä kaiketi oli Jahvetilla se tunnettu kylmä rinki sen tunnetun paikan ympärillä, mutta hyvinhän siinä sitten kuitenkin kävi lopuksi myös Ainon kanssa. Jostain syystä maatalous ei ollut Jahvetin alaa ja vähitellen alkoi talouden alamäki. Jahvetti oli hyvin soisiaalinen luonteeltaan ja viihtyi mielellään kunniatehtävissä eri lautakunnissa, kuten ajan tapana oli, että ne pitäjän rikkaat talonpojat kutsuttiin tällaisiin tehtäviin. Kuten se Tevje laulaa siinä "Viulunsoittaja katolla" : "Jos rikas mies mä oisin", että kun minä olen rikas, niin kaikki tulee multa kysymään neuvoa, kun ne luulee, että kun minä olen rikas niin minä tiedän kaikki asiat. Ja kun minä olen rikas ja vaikutusvaltainen, ei sillä ole mitään väliä onko vastaus oikein tai väärin. Jahvetti kirjoitteli myös mielellään ja sai kiitostakin näistä kirjallisista tuotteistaan. Kirjallisessa tuotannossa ja näissä julkisissa tehtävissä meni tietysti aikaa ja talon asiat jäivät vähän niinkuin taka-alalle. Suuren talon isännällä täytyy olla myös aikaa ja tahtoa hoitaa näitä talon asioita ja kykyä komentaa alaisiaan, mutta komentamaan toisia oli Jahvetti aivan liian hyväluontoinen. Niinpä rengit ja piiat eivät liikoja rasittaneet itseään työnteolla ja kun sitten vielä tuli pari katovuotta, ei Jahvetilla ollutkaan enää riittävästi rahaa maksaa kaikkien renkien palkkoja. Sitten alkoivat nämä huonot ajat ensimmäisen maailmansodan myötä. Naapuri joutui vaikeuksiin ja oli pakotettu ottamaan pankkilainaa selviytyäkseen ja koska pankki tarvitsi takaajaa , katsoi Jahvetti tietysti kansalaisvelvollisuudekseen auttaa naapuriaan ja kirjoittaa nimensä takuukirjaan. No, kun vielä tuli pari huonoa vuotta, ei se naapurikaan pystynyt maksamaan velkaansa ja tietysti pankki Jahvetin kimppuun. Jahvetin käteiset eivät riittäneet niin suuren lainan maksamiseen ja niinpä Jahvetin suuromaisuus joutui vasaran alle. Jahvetti ei liene itse tästä niin välittänyt, sillä hän oli enempi hengen miehiä eikä välittänyt näistä maallisista. Tämä vasaran alle joutuminen oli kuitenkin lapsille suuri järkytys, kuten tällainen aina on. Sitten Jahvetti ja Aino muuttivat siihen maatilan pienempään osaan , joka oli tullut myötäjäisinä ja olihan siinäkin vielä laajalti liikkumatilaa. Jahvetin pojat kuitenkin olivat sitä mieltä, että he eivät viitsi ilmaiseksi tehdä kotona työtä vaan jättivät jo sairaalloisen isänsä nuorimman alaikäisen pojan Lassin ja tyttöjen Hannan ja Hiljan ja Annin kanssa hoitamaan taloa. No rahapulahan siitä sitten siitäkin tuli, kun ei sitä maanviljelyä kukaan tehnyt ja kerran, kun Vilho ja Eero olivat käymässä sovittiin, että Vilho ja Eero menisivät talon papereiden kanssa kaupunkiin ja myisivät koko tilan ja sitten ostettaisiin vain pieni mökki vanhuksia varten, kun kerran lapset eivät halua olla maanviljelijöitä, hankkikoot muun ammatin ja lapsethan olivat jo muutenkin muuttaamassa kotoa pois. No pojathan tekivät työtä käskettyä ja saivat vielä hyvän hinnankin maatilasta. Sitähän piti sitten juhlia ja kun sitten oli päästy mukavan makuun siitä olikin vaikea luopua ennenkuin rahat oli loppu Näin meni siis Jahvetin lapsien perintö Eeron ja Vilhon kurkusta viinan muodossa alas. Tarina ei kerro mitenkä sankarit selittivät tämän asian vanhemmilleen, mutta olen kuullut että he ajattelivat ottaa niinkuin perintöosansa päältä ennenkuin rahat jaetaan muiden kanssa, mutta luultavasti pojilta humalassa vietiin liiat rahat pois Kuopiossa. Sattuneesta syystä meni melko kauan ennenkuin pojat uskalsivat vanhemiensa silmien eteen. Toini meni siis naimisiin maanviljelijän kanssa, mutta sekään onni ei kestänyt kovin kauan, sillä mies kuoli aivoverenvuotoon, joten talon asiat jäivät vähän retuperälle. Toinin tapasin sitten sota-aikana, kuten olen kertomut ja sitten olleessani Kiteen kunnanlääkärinä, siellä kävi Toini Hannaa katsomassa ja samalla suoritin lääkärintarkastuksen, josta kävi ilmi että Toinilla oli erittäin korkea verenpaine. Myöhemmin paransin, Toinin säärihaavan, jota muut lääkäri olivat tuloksetta hoitaneet pitkään. Panin siihen sinkkiliimasiteen ja se säärihaavahan parani täysin ja siitä minä sain sitten mainetta suvssa. Hilja meni sitten naapurin pojan, rengin, Eino Jääskeläisen kanssa naimisiin ja se ei ollut myöskään vanhempien mieleen, kuinka sitä nyt talollisen tytär rengin kanssa. Eino oli kuitenkin kova työntekijä ja sai hyvän maineensa perusteella asutuslainaa ja rakensi itselleen hyvin toimeentulevan maanviljelystilan. Eino sai kaksi poikaa, joista vanhemman Erkin olisi pitänyt jatkaa isänsä jälkiä, mutta hän putosi puusta metsästysmatkalla ja halvaantui. Talo jäi sitten nuoruimmalle pojalle, mutta kun nuorin poika sitten haki emäntää itselleen hän meni onnettomuudekseen naimisiin tytön kanssa, joka oli sitä mieltä, että hän ei sormiaan likaa lehmänpaskaan, joten talo liennee mennyt myyntiin, koska kukaan ei viitsinut tehdä työtä siellä. Turhaan se Eino raatoi itsensä sairaaksi: hänen unelmansa kun oli, että hänen poikansa ei koskaan tarvitse aloittaa rengistä, niinkuin hänen itsensä oli tehtävä, vaan että pojilla olisi talo mistä aloittaa. Nuorimman pojan vaimo meni mieluummmin apuhoitajaksi kunnan vanhainkotiin, kuin olisi hoitanut emännän tehtäviä kotona. Eino sairastui sitten sepelvaltimotautiin 50-iässä. Kerran sitten aamulla rupesi taas rintaa puristamaan ja Eino päätti lähteä lääkäriin. Linja-autokin oli tulossa kymmenen minuutin kuluttua kahden kilometrin päässä olevalle pysäkille. Eino päätti ottaa pyörän, jotta ei myöhästyisi linja-autosta. Eino melkein enätti, mutta vähän ennen pysäkkiä oli kuitenkin viikatemies odottamassa ja senhän kutsusta ei voi kieltäytyä. Eino oli kunnon mies. Hänen suuruuttaan voi ymmärtää, kun tiedetään, että hän hoiti vaimonsa vanhemmat ihan loppuun saakka. Jahvetti ja Aino eivät silloin vanhaksi tultuaan kelvanneet kenellekään muulle lapselle. Kaikilla muilla oli niin vaikeaa, mutta sillä halveksitulla renkipojalla, jolla ei ollut suuria omaisuuksia, mutta sillä oli sydän kultaa. Vanhin poika Eero oli vähän herraskainen, hänhän oli suuren talon vanhin poika, joten hän ei voinut samaistaa itseään työntekijöihin, eikä hän muutenkaan tuntenut kutsumusta ruumiillisen työn tekemiseen. Mielisairaanhoitajiksi siihen aikaan kelpasivat riskit miehet, jotka voimillaan pystyivät rauhoittamaan riehuvat hullut, kun siihen aikaan ei ollut vielä näitä hienoja mielenterveyden rauhoituslääkkeitä. Ruuumiillisesti Eerolla oli kroppaa kovaankin maatyöhön, mutta henkisesti se vaikutti olevan vastenmielistä. Mielisairaanhoitajia tarvittiin ja sehän olisi helppoa hommaa Eero tuumi. Eero pääsikin sitten Kuopion lähellä olevaan Niuvanniemen sairaalaan harjoittelijaksi ja sitten mielisairaanhoitajaksi ja tapasi työssä vaimonsa Lempin ja muuttivat sitten myöhemmin Kuopiosta Tampereelle ja lopuksi Hämeenkyröön. Hanna ja Anni sitten aloittelivat tätä kaupunkielämää olemalla vanhimman veljensä Eeron kotiapulaisena. Hanna tapasi sitten Kuopiossa sen Remeksen kohtalokkain seurauksin. Anni taas Tampereella kotiapulaisena ollessaaan sen Saarnion kirjastossa. Lauri, nuorin poika ei myöskään tuntenut kaipuuta työntekoon, vaikka manailikin sitä, että vanhemmat veljet tekivät hänet perinnöttömäksi, Kun Lassi sitten joutui armeijaan, hän sai sieltä työpaikan ja sotakin sitten alkoi sopivasti, jotta ei ollut vaaraa, että työttömyys olisi uhannut. Sotahommissa Lassi sitten tapasi lotan Elli Vakkilan, kotoisin Vakkilan kylästä Nuijamaalta. kuinkas muuten , ja sitten sodan loputtua sai Lassi vaimoineen pienen tilan rajan läheisyydestä Nuijamaalta, jossa Lassi sitten rajavartijan ammattinsa sivutöinä viljeli mansikoita ja viinimarjoja ja kartutti sitten budjettia myymällä näitä Lappeenrannan torilla. Anni , muutti sitten Saarnion mukaan Helsinkiin ja siellähän me häntä sitten tapasimme.
