niilos

98 05 16        Aloitan tämän  kappaleen muistelmia siitä,kun valmistuin lääkäriksi. Monen vuoden työ ja tuska oli sitten  loppu ja  vähän valoisampi tulevaisuus odotti.

Minä kuten monet muutkin kandidaatit olivat lopputenttejä suorittaessaan  jo lääkärin työssä, tavallisesti kunnanlääkäreinä. Olin  suorittanut jo kaikki vaadittavat klinikkapalvelut ja saanut vihdoin kaikki tentitkin hyväksyttyä. Olin Hankasalmen

kunnanlääkärinä  elo-syyskuussa  1963. Tuli ilmoitus, että todistusten jako publiikki,kuten sitä sanotaan olisi määrättunä päivänä ja että samalla saisimme lääkärinvaltakirjamme. Äitini oli ollut  mukanani  Hankasalmella ja ajoimme minun    autollamme matkan. Helsingissä  odotti  sitten publiikki, joka  siihen aikaan  oli  hyvin juhlallinen  toimitus. Miesten oli ehdottomasti pukeuduuttava frakkiin. Eihän  minulla sellaista tietysti ollut,mutta se  sittten  satiin lainattua puukuvuokramosta.  Yliopistolla sitten mentiin vuorollammme suureen  huoneeseen,jossa oli  u:n muotoinen  pöytä, jossa  kaikki tiedekunnan  yli 20  professoria istuivat. Siinä oli sittten marssittava  heidän  silmätikkunaan pöydän perälle jossa saatiin todistukset, että herra on nyt  sitten lääkäri ja onneksi olkoon. Tämän jälkeen haettiin läheisestä lääkintöhallituksesta sen

siunauspaperit ja sitten mentiin apteekkiin ja kirjoitettiin  spriiresepti,, että saisiko tuota. No saatiinhan sitä,kun jo niidenkin papereissa oli meidän nimet, että kyllä sopii.

Tunnelma oli mahtava, harvoin  ihminen voi  tuntea  sellaista, kun on saavutttanuut senn mikä  tuntui mahdottomalta. Ajettiin sitten yöllä äidin kanssa  takaisin  sinne

Hankasalmelle ,koska minulla olisi siellä jo  aamulla vastaanotto. Aamuhämärissää

lähestyiimme Hannkkasalmea,kun  tiellä oli yhtäkkiä  teeriparvi hiekkaa  syömässä,kuten niiden on tapana. Painoin kaassua ja jäihän yksi iso teeri  sittten  sinne

tielle kellilleen, Ei se ollut  pahasti  vaurioitunut, sennverran ettei lentämään pystynyt.

Hankasalmella  äiti  sitten laittoi siitä teerestä  juhlapäivällisen  valmistumiseni kunniaksi. Hankasalmen ajoilta ei ole jänyt muistiin kuin muutama asiaa.Ensimmäinen   oli tietysti se, kun ensimmäisen  kerran  aloitin vastaanottoni tultuani Helsingistä ja valmistuttuani lääketieteen lisensiaatiksi ja lailliseksi lääkäriksi. Oli mahtava tunne kun  sai  kirjoittaaa  reseptiin: Niilo Remes  lääket lis. Kerran olimme äidin kanssa kävelemässä ja totesimme, että tien vieressä oli  erittäin runsaasti   syötäviä sieniä,  meillä ei kuitenkaan ollut  mukana mitään  astioita,joten päätettiin  tulla seuraavana päivänä isojen korien kanssa. Yöllä oli kuitenkin ollut jo pakkanen , tällä kertaa tavallista aikaisemmin syksyllä ja kaikki sienet olivat paleltuneet. Toinenasia joka liittyy myös näihin yöpakkasiin: eräänä  aamuna tuli  vastaanotolleni mustalaisnainen kahden pienen lapsensa kanssa. Molemmat olivat paljasjaloin sillä  äskettäinhän oli tavallaan vielä kesä. Pihalla olivat kuitenkin lammikot  vielä aamulla jäässä ja  molemmat  lapset olivat kovin nuhaisia. Mustalaisnainen tuli kunnan  lapulla, joka merkitsi sitä, että lääkärissäkäynnin ja lääkkeet maksoi kunta, kun potilas katsottiin varattomaksi. Mustalaisnainen  selvitti, että hän on joutunut hakemaan lapun kunnallta ,kun perheen huoltaja Janne  oli joutunut  vankilaan  viinanmyynnistä kiinni, se kun oli valtion monopoli. Ennen oli Jannne elättänyt perheensä tällä  myynnillä. Tuli mieleeni, että  olisi tullut  yhteiskunnalle halvemmaksi  antaa  Jannen  elättää perheensä  tällä  viinanmyynnillä, kuin että pistää hänet vankilaan ja  sitten  antaa  kunnan  maksaa   vaimon ja  lasten  elätys. Kun sitten kotiuduin tältä matkalta, oli aika  suunnitella tulevaisuutta. Aikaisemmin olivat monet suoraan aloittaneet yksityisvvastaanottonsa panemalla oveen kyltin LÄÄKÄRI. Meidän asuntomme oli kuitenkin tähän  sopimaton .  Erikoistumaan pääsi Helsingissä  vain mikäli oli väitöskirja valmiina, jotten  täässä vaiheessa  se tuntui mahdottomalta toteutttaa, sillä  väitöskirrjja oli ollut  tehtävä omin rahoin ja minullahan oli perhe elätettävänä. Minä ollin  tietysti huolissani tulevaisuudesta ja kun kunnanlääkärin virkoja oli  runsaasti  tarjolla ja  olinhan  sitä  työtä jo tehnyt pitkään,, että  tiesin mitä  se oli, sovittiin että  muutetaan Helsingistä. Vilppulassa oli virka auki ja se oli lisäksi lähellä Tamperetta ja Helsinkiä. Sain  virran ja sitten muutettiin  sinne. Vilppula oli  silloin 9000 hengen kunta lähellä  Mäntän teollisuuskeskusta ja sen  aluesairaalaa.  Asunto oli hyvä ja vastaanotto oli samassa rakennuksessa, saattoi kesken vastaanoton  mennä  kotiin kahville tai lounaalle. Minulla oli vastaanotto joka päivä klo 8-17 välillä.  Mutta  vastaanotto ei loppunut koskaan klo 17, sillä  säännöt olivat  sellaiset, että jokainen potilass, joka oli tullut vastaanotolle ennen klo 17 oli otettava vastaan. Tämä merkitsi sitä, että melkein aina oli potilaita klo 20-21  saakka. Vastaanotto oli muuten

hyvin varustettu, oli  jopa  röntgenkone josta oli  suuri  apu kun sai keuhkokuvista

apua monien  sydän ja  keuhkojen tautien  diagnostiikassa. Yksinkertaisemmat instrumenti, joutuivat kunnanlääkärit ostamaan  itse. Niinpä  minun oli ennen muuttamista  tehtävä  suuria  ostoksia  Helsingissä  Instrumentariumissa, josta  sain

tarvittavat ompeluvehkeet ,spekulat,korvahuuhtelulaitteet, jne. Virkaan kuului myös

ns  rautatielääkärin tehtävät. Rautatieläiset olivat neuvotelleet itselleen  ilmaisen lääkärinhoidon,mutta lääkärien puutteen  vuoksi, hoitivat kunnanlääkärit sitä tehtävää sivutoimisesti. Palkkiona  tästä  tehtävästä minulla oli  mahdollisuus matkustaa ilmaiseksi  rautateillä minne  halusin.  Lisäksi oli minun tietysti hoidettava neuvoloita

ja  tähän kuului matkustaa lähikuntaan Pohjaslahteen n 20 km päähän kerran  viikossa pitämään neuvolaa, kunta oli niin pieni, ettei siellä ollut omaa lääkäriä silloin. Paitsi tätä vastaanottoa, kuuului  tietysti kunnanlääkärin tehtäviin  tehdä kotikäyntejä  potilaiden luokse joita  huonon kuntonsa  vuoksi oli vaikeata tulla vastaanotolle. Keskimäärin joka yö oli yksi kotikäynti,usein 3 kappaletta. Oli  selvä, että tämä kävi voimille ja niinpä sitä  yritti hankkia sijaisen  kandidaattiseuran kautta niin useasti kuin  suinkin mahdollista. Tavallisesti pidin keväällä 2 viikkoa ,syksyllä 2 viikkoa ja mikäli mahdollista ,kesällä  4 viikkoa. Työtä oli siis paljon ja  tietysti tulot  sen mukaiset. Muutimme  siis  syksyllä  Vilppulaan ja lähestyi joulu. Koska Vilppulassa ei juuri ollut mitään kauppoja ,ajattelin  paria päivää ennen joulua tehdä ostosmatkan Jyväskylään,joka oli myös mukavan automatkan päässä. Tie oli hyvin mutkainen ja ajattelin ajaa hyvin varovaisesti. Olin jo  melko lähellä  Jyväskylää, muistaakseni Multian kunnassa,kun tulee vastaan

mutkassa  Volga merkkinen  auto  keskellä  tietä. Minun oli väistettävä ja kun tie

oli kapea otti oikea  etupyörä lumipenkkaan, sillä seurauksella , että  auto luisui vääjäämättä  ojaan. Kaikeksi onnettomuudeksi ojassa oli  siinä kohdassa iso, lähes  auton kokoinen kivi ja siihen minun  rakas Peugeotini  törmäsi. Vauhti ei ollut kova,mutta menin tärähdyksestä vähän  sekaisin mutta mikä ikävintä  auton etuosa meni luuttuun niin, ettei sillä voinut enää ajaa. Volgassa oli kaksi miestä ja he kuitenkin  pysäyttivät autonsa,kun näkivät miten minulle oli käynyt Kun minä sitten yritin esittää  että tämähän oli teidän syy,joten teidän vakuutusyhtiönne on syypää maksamaan minun autoni, niin nämä  kaverit sanoivat tulevansa Tulomajoelta,  jossa  Venäjän puolella suomalaiset rakensivat voimalaistosta. Nämä kaverit tunsuvat suomalaisen oikeuslaitoksen, kun he  sanoivat: kato sinä oli yksin ja meitä on kaksi, me sanotaan oikeudessa , että  sinä ajoit  väärin ja kun meitä on kaksi,meitä uskotaan eikä  sinua.  No mitäs siinä riitelemään. Tuli yksi  ystävällinen autoilija joka auttoi minut puhelimeen   ja sitten tilasin taksin kotiin ja hinaus-auton,joka vei  autoni korjattavaksi. No minä olin kuitenkin säilynyyt terveenä ja sehän oli pää-asia. Auto laitettiin kuntoon,mutta   korjaus tuli kalliiksi. Onneksi minulla oli vakuutus ,joka korvasi, ainoa mikä meni oli bonukset.Kun rahaa tuli,  ajattelin  sitten osaa uuden auton ja se tuli  vielä  samana talvena. Ostin tälläkin kerralla Peugeotin, jota sinä  aikana pidettiin  laatu-autona ja  samalla sain vanhan  vaihdettua. Merkki  oli  Peugeot  404 ja  se  oli  minun  elämäni   ensimmäinen  ihan uusi  auto.  Sen hinta  oli  12.500 silloista markkaa ja kun se oli   samalla minun työvälineeni, jonka  hinnasta  sain  vuosittain  vähentää  verotuksessa  35%, ei  sen osto budjettia  paljon  rasittanut. Ensimmäisen  autoni ,rakkaan Vauxhallin olin joutunut vaihtamaan , koska sen jarrut eivät toimineett ja moottori kulutti jo huomattavasti öljyä. Jyväskylässä oli meidän naapurinamme ollut Mikkilä, joka oli

työssä Jyväskyläläisessä autoliikkeessä. Kun hän näki Vauxhhallini surkean kunnon, hän lupasi ottaa sen vaihdossa vastaan ja  myydä minulle edullisesti  tämän nyt  kolaroimani  Peugeotin. Se Oli ihan uuden  näköinen ja sillä oli ajettu vai 20.000 kilometriä. Maksoin siitä 6000  markkaa ja olin  sitten  siihen  hyvin  tyytyväinen.Kun  minä sitten  ajoin Jyväskylässä  Vauxhallini sinne  autoliikkeesen, oltiin ensin vähällä kolaroida eräässä kulmassa  kuorma-auton kanssa,  kun jarrut eivät toimineet. Sain kuitenkin lopuksi Vauxhallin  sinne autoliikkeen pihalle moottorijarruttamalla, vaikka  siinä kyllä tuli hiki otsalle, onneksi oli hiljainen liikenne sinä iltana. Erikoisesti on Vilppulasta jääneet mieleen kotikäynnit. Muistan kun kerran menin erästä vanhaa rouvaa katsomaan,jolla oli pneumonia. Omaiset olivat leiponeet ja kattaneet vain minua varten oikein juhlapöydän, olin todella hämilläni, siihen  aikaan vielä lääkäriä arvostettiin  maaseudulla. Toisen kerran muistan kun menin katsomaan  91 vuotiasta entista posteljoonia yöllä.kun tämä oli  tullut  huonovointiseksi. Ensin mentiin autolla 20 km ja sitten reellää, koska autolla ei enää  päässyt. Rekimatka siinä  vällyjen  alla ja tähtien tuikkeessa oli melkein romanttista. Perillä oli sitten jo hieman  toipunnut potilaskin vastassa. Kun  kyselin lähemmin,milloin se alkoi  heikottaa,  hän  sanoi, että kun minä työnsin tuota  pulkkaa,jossa oli saunavettä ylämäkeen, niin tuli huono olo. No eihän se sen vaarallisempaa ollut, mutta sovittiin postiljoonin kanssa, että  saunavedet seuraavan kerran saa työntää  nuorempi väki, 91-vuotiaalle  riittää  pelkkä  saunominen. Kun kyselin  postiljoonilta, miten hän on pysynyt niin hyväkuntoisena niin pitkään hän sanoi, että kun sitä näitä Vilppulan mäkisiä teitä  pyöräili postia 40.vuotta sitä väkisinkin kunto pysyi hyvänä. Vilppulassa tutustuin myös Mäntän sairaalassa oleviin kolleegoihin ja  eräs oli jo minuun  aikaisemmin  tuntemani opetti minut keilaamaan, Mäntässä oli rakennettu hyvä keilahalli  ja olihan sekin ruumiinliikuntoa.

Minusta oli mukava olla työssä  Vilppulassa,mutta työtä oli liikaa yhdelle lääkärille, joten kun minua  pyydettiin Jyväskylän  maalaiskunnan kunnanlääkäriksi, kun siellä pitkään toiminut lääkäri Mikola oli  saanut lääninlääkärin viran. Tehtävään

haluttiin,jokin jolla olisi ollut  synnytyksen hoidosta kokemusta ja minähän olin jo tehnyt monta  sectiota ja hoitanut synnytyslaitosta. Lisäksi maalaiskunnassa oli 2

kunnanlääkäriä ja lisäksi keskussairaaalla lähellä, jonne  voisi lähettää vaikeat tapaukset. Kaikkein tärkein syy muuttoon oli kuitenkin, että  Jyväskylä oli tietysti

lasten koulukaupunkina ihan toista luokkaa kuin Vilppula olihan siellä Normaalilyseo, jossa minä olin käynyt ja jonka tapana oli noudattaa  tapaa, että  jos vanhemmat ovat kouluakäyneet, on lapsilla pluspisteitä,kun ne aikanaann kouluun pyrkivät. Lisäksi oli

kunnanlääkärin asunto erittäin  hyvä. Kun sota-aikana mm Saksan  armeija tarvitsi

suksia rakensi eräs silloin hyvin menestyvä ja saksalaisten kansssa  suuria kauppoja tehnyt  suksitehtailija rakensi  suuren hienon  asunnon itselleen Kuokkalaan  kauniin järven  ranna lähelle. Asunnossa oli  suuri  puutarrha ja 21  huonettta. Kun sitten sodan jälkeen tämä suksitehtailija teki konkurssin, osti kunta tämän kiinteistön ja koska se sijaitsi sopivan lähellä maalaiskunnan synnytyslaitosta, sopi se hyvin   kunnanlääkärin virka-asunnoksi. Synnytyslaitos oli kaksikerroksinen rakennus,joka luultavasti oli aikaisemmin ollut jonkinlainen oppilaitos. Maalaiskunta oli kuitenkin kasvanut kovasti, joten siellä oli paljon synnytyksiä Minun  aikanani siellä oli n  850 synnytystä vuodessa, joka nykyään jo työllistää  3 gynekologia, mutta minä  hoidin tämän laitoksen ja  äitiysneuvolat yksin. Lisäksi tuli vastaanotto ja koululääkäärin tehtävät-. Mikola oli  ensin  aikonut pitää  asunnon  vielä lääninlääkäriksi tultuaankin, mutta eihän kunta  voinut siihen  suostua. No itkua vääntäen kantoivat sitten Mikolan  lapset muuttotavaroitaan ulos,kun me muuttettiin sisään. Minusta se oli omituista, he pitivät asuntoa kuin omanaan, vaikka se oli  virka-asunto. No, muutettiin ja  vähän se  aluksi oli talo  tyhjän tuntuuinen, mutta saatiin kuitenkin kaikki tärkeät  asiat toimimaan. Talo oli kuitenkin puulämmitteinen, mutta  kunta  antoi   ilmaiset puut. Talvella ei talo tahtonut pysyä lämpimänä ellei keskellä yötä käynyt heittänmässä  muutamaa  halkoa  pannuun. Koska minulla jo päivystyksen vuoksi oli muutenkin yöherätyksiä, sain sitten neuvoteltua, että kunta  järjesti öljylämmityksen, että  sain  nukkua  joskus  rauhassa  edes   yhden yön. Vastaanotto oli keskellä  kaupunkia  Röntgenlaitoksessa, jonka omisti keskusairaalan röntgenlääkäri Airaksinen. Mikola aluksi ei halunnut jatkaa vastaanottoaan, muttta katui n vuoden kuluttua ja halusi vanhan vastaanottonsa takaisin. Sehän ei ollut kunnan, vaan kunta oli sen vuokrannut  Airaksiselta. Asunnon aiheuttama kateusko oli kysymyksessä. Vai ajatteliko  Mikola  kilpailla minut ulos.  No, kunta osti minulle  samasta  talosta  vastaanottohuoneuston, joten minulla oli yhtä runsaasti potilaita kuin ennenkin. Minä viihdyin toisaalta  hyvin Jyväskylässä, jossa oli vanhoja tuttuja ja lapsilla oli hyvät koulumahdollisuudet. Kesälomilla saattoi jo tehdä matkoja ulkomaillekin,kun lapset olivat jo niin isoja. Minä päätin rakentaa itselleni paremman matka-auton , koska  pitkillä matkoilla tarvitaan tilaa. Ostin  käytetyn  Taunus pakettiauton, josta  sai mukavasti tällaisen matka-auton. Tein siihen  sisustusta ja sijoitin  siihen jopa jääkaapin,joka toimi nestekaasulla ja se oli tarpeen ja se toimi hyvin koko ajan. Auto kaipasi kuitenkin huoltoa, joten tetin  siihen varmuuden  vuoksi täydellisen moottoriremontin. Sen teki eräs potilaani,joka oli  autokorjaamon omistaja. Itse maalasin auton uudestaan ja siitä tuli niin hyvä, että  ajoimme sillä aina Istanbuliin saakka Sveitsin ja Jugoslavian kautta. Takaisin tultiiin sitten  Bulgarian ja Romanian kautta aina Unkariin ja käytiin jopa Budapestissä. Sieltä Wieniin ja takaisin kotiin. Mukana oli vanha kypärämäkeläinen Reiska, joka oli naimisissa minun serkkuni Kyllikki Jääskeläisen kannssa. Hän  suuteli kotimaan  kamaraa kotiin tultuaan, oli kai ollut  jännä reisu. Ja olihan  sitä, kun nukuttuin pressun  alla  Unkarin pustalla ja yöllä  kuului  lähellä laukauksia. No  terveenä kuitenkin tultiin kaikki kotiin ja  sitten  taas  jaksettiin tehdä tovi  työtä täysillä. Joskus tapasin Jyväskylässä myös vanhoja  koulukavereita  mm Jorma Vuoren. Hän oikeastaan otti yhteyttä minuun, kun  tiesi minun olevan lääkäri ja  hänen lapsensa olivat  useasti sairaana. Tein hänen luokseen monta kotikäyntiä. Jorma oli mennyt  jonkin pankkineidin kanssa naimisiin ja  tämä oli  melko tavallisen näköinen, voisi jopa sanoa  ruma, verrattuna  siihen  hänen  nuoruutensa  toivottomaan ihastukseen, josta olen aikaisemmin kertonut. Kävin Jorman luona usein öisinkin kotikäynnillä  kun   Jorman  lapset  sairastivat  kuumelutauteja ja  annoin jopa  ilmaiset lääkkeet. Jorma   oli  sitä  mieltä, että  eihän sitä näin kaveriien kesken mitään  maksua   tarvitse   maksaa, mutta kai  hänellä oli vähän  huono  omatunto,kun hän  sanoi, että hänellä on  yksi  mehiläispesä, jonka tuoton hän  sitten  voi   syksyllä  antaa minulle,  siis  hän  ajatteli  antaa  mehiläisten maksaa  lääkärinpalkkiot.  No,  syksy  tuli ja  mehiläiset  olivat olleet  ahkeria, että sitä hunajaa  tuli   toistakymmentä  kiloa. Minä   sain  hunajan ja velka  oli kuitattu.  Ei  kuitenkaan mennyt  kuin  viikko, kun  Jorma  tuli meille  selvittämään,  että  itse  asiassa  tämä  hunaja on  niin  kallista  että  hänellä  ei  ole  varaa  antaa sitä kaikkia, saisin hänen mielestään liian hyvän palkan. Kyllähän minä Jorman  tunsin, hän oli  saita kuin Skotlantilainen. No,  minä  sanoin,  pannaan  sille  hunajalle  kauppahinta  ja  minä  katson lääkärihinnastosta mitä  nämä  kotikäynnit  maksavat ja sinä saat  sitten  joka  pennin minkä  minä  olen  velkaa,  Laskettiin ja  siinä  kävi niin,  että  Jorma  olisi   ollut  maksava minulle  500 mk lisää hunajan lisäksi. Jorma  lähti  mutisten pois,  eikä   hänestä ole sen jälkeen kuulunut. Tämä oli  juuri  se  Jorma, jonka äiti sanoi, ettei meidän Jorma lähde sinne Helsinkiin hulluttelemaan, vaan hankkii itselleen kunnon  ammatin.Kaverit ovat niitä,  jotka  ovat kaikkein röyhkeimpiä   käyttämään sinua  hyväkseen.Kun oli oltu Jyväskylässä parisen vuotta, alkoi liikkua  huhuja, että maalaiskunnan  synnytyslaitos  suljettaisiiin ja synnytykset  siirrettäisiin läheiseen keskussairaalaan. Tämä tietysti oli  oikea  ratkaisu,mutta kunnalla oli probleemeja oman sairaalansa  henkilökunnan  kanssa. Minä  aloin  ajatella tulevaisuutta, sillä sairaalan toiminnan loputtua menettäisin melkoisen  suuren osan  tuloistani, sillä  sairaalan  työstä maksettiin toimenpidepalkkiot. Lisäksi olin nyt kiinnostunut  tulla  spesialistiksi ja  koska saattoi  saada  osan  erikoiskoulutusta  hyväksytyksi mikäli  toimisi dosentin  alaisessa  aluesairaalassa, päätiin muuttaa  Kuusankoskelle,jossa  toimi  Dosentti Hiilesmaa  synnytysosaston lääkärinä. Sovittiin kuitenkin, että  perhe ei muuta Kuusankoskelle,vaan minä  käyn siellä työssa  vaaditun ajan ja  käyn  viikonloppuisisn  Helsingissä, jonne perhe muuttaisi  lasten koulunkäynnin takia mieluummin kuin Kuusankoskelle. Taas  tuli  eteen tämä asunnin etsiminen Helsingistä.  Käytiin katsomassa useita paikkoja,mutta ei oikein onnistanut. Sitten tuli kadulla vastaan minuun  entinen oppilaani Karjalan yhteiskoulusta ja kun siinä  sanoin hänelle, että olen nyt vaan tullut  etsimään Helsingistä asuntoa. Hän  sanoi, että hän on juuri muuttanut ja  hänellä on osake  Mannerheimintiellä aivan naistenklinikan lähellä ja hän mielellään  vuokraisi sen minulle. No asunto ei  tietysti ollut suuri,mutta kun minä olin melkein aina pois  mahtuihan  siihen ja tilapäiseksi  se oli tarkoitettukin. Minä olin  töissä Kuusankoskella ja tulin viikonloppuina Helsinkiin mikäli en päivystänyt.  Kuusankoskella oli  dosentti Hiilesmaa  esimiehenä ja gynekologiylilääkärinä  ja hänellä oli  hyvin paljon käytännön kokemusta ja  sain häneltä paljon sellaista  tietoa,mitä ei  aina löydy oppikirjoista. Helsingin naistenklinikka oli lähellä ja usein  siellä tarvittiin  äkkiä sijaista,, jonkin  sairastuttua ja koska me olimme lähellä , soitettiin usein Hiilesmaalle. Minä sain  ensin lyhyempiä sijaisuuksia ja sitten pitempiä. Ensimmäinen sijaisuuteni sattui hieman dramaattisesti siten, että  jo lähes  valmis gynekologi , Strandell,  jolla onnettomuuudeksi oli sokeritauti, sai tautikohtauksen  työssään, sanottiin,  että hän oli laiminlyönyt   hoitaa  itseään,  kun tajusi, että hänen sairautensa on jo liian  pitkällä ja että hän kohtta  tulisi melkein sokeaksi eikä pystyisi enää leikkaamaan. Hänet löydettiin  tajuttomana päivystys-aikana ja sitten tarvittiin kiireesti  sijainen. Hiilesmaa oli niin suurenmoinen  esimies, että  heti lähetti minut  naistenklinikalle, koska tiesi, että sillä tavalla hän  auttaa minua  urallani eteenpäin, vaikka minua olis tarvittu Kuusankoskellakin hänen apunaan, onneksi meitä  apulaislääkäreitä oli kaksi, että hänen ei  aivan yksin tarvinnut jäädä. Sitten meni jonkin  aikaa ja Dos Wichman sai  tutkimusprojektin USA:sta,jolloin hän joutuisi olemaan poissa  2 vuotta. Tässä tehtiin sitten , että mentiin  alhaalta ylöspäin,kunnes siis jäi yksi  apulaislääkärin virka tyhjäksi. Opetusvirka oli siis kolme vuotta, joten tätä ei  voitu panna  hakuuun, vaan  voitiin täyttää sijaisella ja sen  viran minä sitten  sain, kun jo olin  tuttu  klinikalla ja sen jälkeen  sitten olikin jo jalka ovenvälissä erikoistumista varten. Tämä oli raskasta aikaa, sillä työskennellä niin kaukaa kotoa ei tietenkään ollut hauskaa. Kun sitten  kerran tulin Kuusankoskelta kotiin Helsinkiin oli   asunto tyhjennetty, siellä ei ollut  ketään ja melkein kaikki tavaratkin olivat poissa.Vaimo oli käyttänyt hyväkseen tilannetta,jolloin minä ja Äitini satuimme olemaan poissa  samanaikaisesti kotoa. Hän oli minulta salaa hankkinut itselleen  asunnon ja vei molemmat lapset mennessään. Tämä  aika oli tietysti vaikeaa, sillä minulla oli jo  työn puolesta  aika paljon  stressiä ja lisäksi tuli tämä  avioeron vaikea aika. Toisaalta tämä  tämä oli hyvä asia sillä  ne  ristiriidat,johon olimme jo pitkään joutuneet eivät olisi selvinneet  millään muulla tavalla. Pääsin siitten myös  naistenklikalla erikoistumisvirkaan ja tapasin siellä Elinan, josta tuli sitten vaimoni, ja  neljän  lapseni äiti, mutta  siitä lisää kappaleessa  Elina.