SEINAEJ
980502 Jatkan tätä muistelmateostani nyt Sinäjoen ajasta. Kun olimme olleet aikamme Ähtärissä aloimme tajuta näistä paikallisista valtasuhteista ja intriigeistä
Petäys oli kieltämättä hyvä kirurgi, mutta hänen johtamistyylinsä oli sellainen, että hän sai paljon vihamiehiä. Hän tahtoi johtaa koko sairaalaa eikä hän katsonut aiheelliseksi neuvotella mistään asiasta edes muiden ylilääkäreiden kanssa. Hän oli
meidän tullessamme luvannut, että Elina saisi vapaana olevan ylilääkärin viran, mutta hän pani viran auki neuvottelematta meidän kanssamme ja kun lisäksi oli monta muutakin aihetta epäluottamukseen, katsoimme, että on parempi muuttaa
Seinäjoelle,jossa Elinalla jo oli työ Keskussairaalassa. Kun sairaala onnistui vielä hankkimaan asunnon Seinäjoelta sairaalan läheltä, pakkasimme tavaramme ja lähdimme Ähtäristä. Sain viran gynekologina osastonlääkärinä. Tri Rautalinko oli ylilääkärinä, kolleega,jonka kanssa työ sujui ilman suurempia hankauksia. Työtä tietysti oli paljon sillä potilasalue oli n 250.000. Toisaalta meillä ei silloin ollut sairaalassa synnytyslaitosta,vaan synnytykset hoiti kaupunginlääkäri Kähkönen lähellä olevassa kaupungin synnytyslaitoksessaa. Kähkönen hankki itselleen gynekologin pätevyyden vanhoilla päivillään ja toimi Seinäjoen keskussairaalan gynekologina minun lähdettyäni sieltä. Mikäli potilaat tarvitsivat sectiota lähetettiin heidät meille leikattavaksi.Lisäksi synnytyksiä hoidettiin lukuisissa paikallissairaaloissa. Elinan esimiehenä oli tri Särmö, joka nykyisin toimii Sairaalapiirin johtajalääkärinä Sairaalassa toimi myös yksi minun kurssikaverini kirurgina tri Risto Ignatius , joten sairaalassa oli tuttaviakin. Sisätautien lääkärinä oli myös minun vanha tuttuni Yli-Uotila Raimo, johon olin tutustunut Lappajärvellä kandidaattina toimiessani, Yli-Uotila oli silloin viereisen Vimpelin kunnan kunnanlääkärinä. Moni sittemmin erikoislääkärin koulutuksen hankkinutta lääkäriä toimi aluksi kunnanlääkärinä ja saivat näin arvokastta kokemusta.
Kirurgian osaston ylilääkärinä toimi myös minun entinen tuttuni Jussi Kangas, joka oli
aikaisemmin Kurikan kunnanlääkärinä ja sieltä sivutoinään hankki sitten Helsingissä
kirurgin pätevyyden. Olin hänen sijaisenaan yhtenä kesänä Kurikan kunnanlääkärinä. Korvalääkärinä oli Pauli Haveri oikein mukava mies- jonka vaimo kuoli,mutta meni sitten naimisiin nuoren röngenlääkärin kanssa. Silmälääkärinä oli Kytilä jonka tunsin jo opiskeluajoilta. Seinäjoki oli selvästi suurempi paikka,kuin Ähtäri ja sieltä oli myös paljon paremmat yhteydet esim junalla Helsinkiin. Lääkärinä oleminen siihen aikaan oli ruumiillisesti ja psyykisesti raskasta. Lisäksi monet kolleegat polttivat itseään myös vapaa-aikanaan. Haluttiin näyttää kavereille, että ollaan kovia urheilemaan ja kovia kestämään viinaa. Tästä oli sitteeeen seurauksena monia tragedioita. Meillä oli hyvä ortopedi keskussairaalassa tri Petäjä, mutta hän kuoli nuorena ,kun tukehtui juovuspäissään omaan oksennukseensa. Ähtärin sisätautilääkäri Rytkönen kuoli myös melko nuorena ja väitetään hänen ampuneen itsensä haulikolla hengiltä. Seinäjoen keskusairaalan röntgenlääkäri teki itsemurhan,kun hänen väitöskirjansa ei täyttänyt vaatimuksia väitettyjen kopiointien vuoksi. Koska meillä oli perhe ja lapsia ei me Elinan kanssa otettu osaa tähän hurjaan pohjalaiseen seurapiirielämään Elelimme kotona,vaikka siihen kotielämään ei nyt niin paljon jäänyt aikaa. Minulla oli viikon päivystys kaksi kertaa kuussa, siis 15 pv kuussa ja sama Elinalla,joka suurinpiirtein asui sairaalassa päivystysaikana. Minulla oli lisäksi vastaanotto kolmena iltana viikossa 16-22 jolloin sitä jo mei mielellään nukkumaan. Toisaalta me olimme molemmat nuoria ja jaksoimme. Eniten kai tästä kärsivät lapset,jotka meitä eivät paljon nähneet,mutta meillä oli kuitenkin kotona minun äitini,joka silloin vielä oli hyvässä kunnossa jja jaksoi hoitaa meidän lapsemme. Kaikesta huolimatta Seinäjoella viettämämme vuodet olivat parhaasta päästä, sillä koko perhe oli terveenä eikä mitään onnettomuuksia tapahtunut. Hauskoja ja vähemmän hauskoja tapauksia tietysti jäi muistiin vaikka millä mitalla: kerran tuli poliklinikalle tyttö äitinsä kanssa,kun oli verenvuotoa alapäästä. Tutkimuksessa ilmeni että sieltä alapäästä oli napanuora näkyvissä. Ei toivottu lapsi oli tapettu synnytyksen jälkeen kotona, mutta ei huomattu että asia kyllä paljastuu kun napanuora ja istukka paljastaa, että raskaushan tässä on ollut. Toisen kerran tulee läheisen kunnan kunnanlääkäri vähän kummallisessa asennossa. Hän tulee potilaan kanssa ja hänen kätensä on siellä potilaan alapäässä. Lääkäri kertoo, että kysymyksessä on napanuoran esiinluiskahdus, jota hän on ollut koko matkan pitämässä ylhäällä. No Hyvinhän siinä kävi ja tästä lääkäristä tri Tunkelosta tulikin sitten gynekologi. Toisaalta hän sitten myöhemmin sai aivotuumorin ja kuoli verraten nuorena. Koska kysymyksessä oli suuri sairaala oli tietysti kaikenlaisia intriigejä,mutta on sanottava että Jussi Kangas hoiti johtavan lääkärin asemassa hyvin. Hän oli kolleegojensa puolustaja, jota ei voi sanoa läheskään kaikista johtavista lääkäreistä,jotka mielellään potkivat kolleegojaan päähän. Hän yritti myös mahdollisuuksien mukaa järjestää vapaa-ajan huvia ja muistan kaksi virkistysmatkaa, jotka teimme. Toinen tehtiin syksyllä kalastuksen merkeissä etelärannikolle jonne Orionin lääketehdas oli rakentanut majan rantasaunoineen. Käytiin eräällä saarella kalastamassa ja minä taisin olla ainoa joka sai pienen hauen. Sitten saunottiin ja tietysti piti uidakin saunan jälkeen. Tri Yli-Uotila halusi olla ensimmäinen, joka hyppäisi veteen ja hän antoikin silmälasinsa kavereille ja teki tyylikkään hypyn laiturilta. Oli ilta ja pikku pakkanenkin, kuului roiskahdus ja huomasimme , että Yli- Uotila oli sukeltanut sentin paksuisen jään läpi. No eihän siinä kuinkaan nkäynyt, mutta me muut mentiin sitten jo vähän varovaisemmin veteen. Seuraava virkistysmatka tehtiin sitten metsästyksen merkeissä lappiin, jossa Kuusamossa oli niin ikään Orionin lääketehtaan omistama maja jossa saatoimme majailla. Lintuja oli mutta minä en onnistunut saamaan riistaa aseessani olleen pienen vian johdosta: aseen piippu kosketti aseen tukkia ja siitä seurasi piipun lämmettyä, että osuma ammuttaessa ei ollutkaan siellä mihin tähdättiin. Virhe ei ollut suuri, mutta sen verran,että muutaman sadan metrin matkalta ei enää osunut lintuun. No tämän virheen sain sitten korjattua myöhemmin.
